Kategoria: Ajankohtaista

 Pro Dancen haastattelemat ammattitanssijat ja pedagogit  kertovat tanssiopinnoistaan sekä urapoluistaan ja työnhakuprosessistaan Suomessa ja maailmalla sekä antavat vinkkejä työelämään.

Tanssijan ammatilliset ja korkeakouluopinnot Suomessa

Suomessa voi opiskella ammattitanssijan tutkinnon sekä klassisen tanssin että nykytanssin puolella. Klassisen baletin tutkinnon voi opiskella ainoastaan Suomen Kansallisbaletin oppilaitoksessa, mutta nykytanssijan tutkinto on mahdollista suorittaa mm. Tampereen Konservatoriossa, Outokummussa sekä Rovaniemellä. Pääaineena voi olla nykytanssin lisäksi mm. show- tai kansantanssi. Opiskelijaksi on mahdollista hakeutua yleensä yhteishaun ja valintakokeiden kautta. Näissä oppilaitoksissa suoritettava tanssijan tutkinto on toisen asteen tutkinto.

Parhaillaan Hampurissa vieraileva Suomen Kansallisbaletin tanssija Atte Kilpinen opiskeli nykytanssijaksi Turun konservatoriossa, jossa kuitenkin opiskeltiin sivuaineena myös balettia. Atte täydensi klassisen tanssin osaamistaan omatoimisesti, sillä baletti oli alkanut kiinnostaa häntä. Hänelle tarjoutui mahdollisuus osallistua Suomen kansallisbaletin tunneille.

”Toisena päivänä menin tunnille ja Kenneth (Greve) pyysi minua huoneeseensa ja tarjosi sopimusta. Silloin maailmani muuttui. Olin varautunut, että jatkan vielä klassisen tanssin opiskelua Skotlannissa, jonne olin hakenut ja päässyt kouluun ja sitten ammatilaisuus tulikin ihan kuin sormia napsauttamalla. Tietenkin olin tehnyt kovan työn kehittyäkseni ja rampannut tunneilla Helsingissä, mutta olen vieläkin ihmeissäni, miten työpaikka järjestyi niin nopeasti.”, Kilpinen kertoo.

Tarvittavat taidot ja valmiuden tanssijan ammattiin voi saada myös taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten ja tanssikoulujen laajan koulutuksen ohjelmista, niin kutsutuilta erikoiskoulutusluokilta. Näillä luokilla opiskelleet nuoret tanssijat voivat myös sijoittua työelämään tanssijoina tai he voivat jatkaa opintojaan korkeakouluissa tai ammattikorkeakouluissa Suomessa tai ulkomailla. Esimerkiksi Helsingin tanssiopiston erikoiskoulutusluokilta on vuosien varrelta sijoittunut työelämään useita tanssin ammattilaisia kuten Maria Baranova ja Tiina Myllymäki.

Tanssijan korkeakoulututkinnon, kandidaatin ja maisterin tutkinnon Suomessa voi suorittaa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Suuntautumisvaihtoehtoina ovat nykytanssi ja koreografia. Suomessa ei ole  mahdollista opiskella korkeakoulututkintoa klassisessa baletissa, vaan tutkinto on opiskeltava muualla Euroopassa. Tästä epäkohdasta on paljon keskusteltu viime vuosina, mutta toistaiseksi klassisen tanssin puolella jatkokoulutusmahdollisuutta ei ole saatu Suomeen järjestettyä.

Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa on mahdollista opiskella teatteritiedettä, jos haluaa suuntautua tanssin tutkimukseen.

Tanssijan ammatilliset ja korkeakouluopinnot ulkomailla

Maailmalla on paljon sekä valtiollisia että yksityisiä tanssi- ja balettikouluja, jotka tarjoavat tanssijan ammattiin tähtääviä tutkintoja sekä alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja.

Euroopassa valtiollisten koulujen ammattitanssijan tutkintoon valmistavat opinnot ovat pääasiassa painottuneet klassiseen balettiin, mutta niissä opiskellaan tanssia myös laajemmin, kuten karakteritansseja, modernia tanssia sekä monipuolista repertoaaria.

Venäjällä toimii maailmankuuluja kouluja, joissa on opiskellut myös suomalaisia. Vaganova-akatemiassa Pietarissa opiskellut, nykyisin Permin balettiteatterissa solistina tanssiva Rasmus Ahlgren kertoo Venäjällä opiskelun olleen rankkaa, mutta vieneen häntä paljon eteenpäin.

”Balettitunti saattoi kestää kolmekin tuntia. Sen päälle tuli vielä muut harjoitukset.”, Ahlgren sanoo.

Venäjälle muista maista tulevat baletinopiskelijat joutuvat kuitenkin maksamaan kovat lukukausimaksut, jotka ovat yleensä kymmeniä tuhansia lukukaudessa.

”Olin niin onnekas, että sain apurahaa Suomesta. Ilman niitä opiskeluni ei olisi ollut mahdollista.”, hän kertoo.

Useissa Euroopan maissa, kuten Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Unkarissa, Skotlannissa ja Hollannissa valtiolliset koulut ovat yleensä taideyliopistojen tai ammattikorkeakoulujen alaisuudessa ja niissä on mahdollista suorittaa tanssitaiteen kandidaatin tutkinto. Opintojen kesto on n. 3 vuotta.

Lisäksi joissain korkeakouluissa on mahdollista suorittaa maisterin tutkinto. Suuntautumisvaihtoehdot ovat tanssija, pedagogi ja koreografi.

Hollannin kansallisbaletissa nykyisin työskentelevä Kira Hilli kertoo akateemisten opintojen mahdollisuuden olleen yksi syy, miksi hän hakeutui opiskelemaan Münchenin taideyliopiston balettiakatemiaan.

”–Opinnot kestivät kolme vuotta ja olivat todella laajat. Opiskelimme tanssiaineiden, klassisen baletin, kärkitossu- ja pas de deux -tekniikan, karakteritanssien ja repertoaarin lisäksi erilaisia teoreettisia aineita, kuten musiikin teoriaa, klassisen tanssin teoriaa, tanssin historiaa ja tanssilääketiedettä. Lisäksi meillä oli näyttelemistä.”

Eurooppalaisissa valtiollisissa kouluissa on yleensä pienehköt lukukausimaksut. Asuminen saattaa olla järjestetty koulun asuntolassa.

Opiskelijaksi sekä valtiollisiin että yksityisiin kouluihin haetaan pääsykokeiden kautta, joita edeltää yleensä videokarsinta.

Korkeakoulututkintoihin Euroopassa on mahdollista saada Kelalta opintotukea sekä asumistukea ja opintolainaa.

Apurahat ovat myös mahdollisia. Niitä on mahdollista hakea mm. Suomen Kulttuurirahastolta sekä Sivistysrahastolta.

Jatkokoulutus

Useiden ammattilaisryhmien yhteydessä toimii niin sanottuja nuorisoryhmiä. Niiden tarkoitus on syventää nuorien tanssijoiden taitoja, fyysisiä valmiuksia sekä antaa mahdollisuus kypsyttää taiteellista identiteettiä ennen varsinaista ammattilaisuutta. Nuorisoryhmillä on myös yleensä runsaasti esiintymismahdollisuuksia. Jotkut nuorisoryhmät ovat riippumattomia ja rahoittavat toimintansa harjoittelijoilta perittävillä lukukausimaksuilla.

Lisäksi joidenkin kansainvälisten balettikoulujen toimesta järjestetään syventävää jatkokoulutusta. Tukholmassa Kungliga Svenska Balettskolanin yhteydessä järjestetään vuosittain kansainvälisille opiskelijoille suunnattu syventävä jatkokoulutus (International Course), jonka pääpaino on nykytanssissa.

Romaniassa ammattilaisuraansa tehnyt Eliisa Nenonen kertoo, että Balettioppilaitoksesta valmistumisen jälkeen Tukholman vuoden kestävä jatkokoulutus mahdollisti hänelle omien taitojen kypsyttämisen.

”– Opiskelin Tukholmassa pääaineena nykytanssia ja sivuaineena balettia, repertoaaria, partnerointia. Meillä oli monenlaisia workshopeja mm. Heidi Vierthalerin, Jean Bouchartin sekä Alexander Ekmanin kanssa.”, Nenonen kertoo.

Canada National Ballet Schoolilla, joka toimii Torontossa on niin kutsuttu Post Secondary Program (PSP). Lisäksi osaamistaan voi kehittää erilaisin mestari- ja intensiivikurssein.

Merkittävän uran maailmankuulun Monte Carlon Baletin solistina tehnyt Liisa Hämäläinen kertoo, että hänelle merkittävä askel uralla oli lähteä juuri Kanadaan vuodeksi jatko-opiskelemaan, kun Suomen kansallisbaletin silloinen johtaja Kenneth Greve ei antanut kenellekään hänen luokaltaan Balettioppilaitoksesta valmistuneelle sopimusta.

”– Oli hienoa nähdä, miten Kanadassa tehtiin asioita. Itselläni oli sisu päällä ja kehityin ison harppauksen eteenpäin lyhyessä ajassa. Kanadassa koulu myös todella auttoi oppilaita työnhaussa. Sain koulun kautta mahdollisuuden lähteä koetanssiin Belgiaan ja onnistuin saamaan työpaikan sieltä. Muutaman vuoden Belgiassa tanssittuani minun tarjottiin sopimusta Monte Carlon balettiin ja sain tehdä upean lähes 10-vuotisen uran tässä merkittävässä ryhmässä, kunnes vammojen vuoksi vuonna 2019 eläköidyin tanssijan työstä. Olen saanut tanssia suurilla näyttämöillä ympäri maailmaa ja esittää huippukoreografien teoksia.”

Pedagogiset opinnot Suomessa

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa on mahdollista suorittaa ylempi korkeakoulututkinto, tanssinopettaja. Opinnoissa voi suuntautua siihen lajiin, mitä on aiemmin opiskellut.

Turun Ammattikorkeakoulussa, Oulun Ammattikorkeakoulussa sekä Kuopion Savonia Ammattikorkeakoulussa on niinikään mahdollista opiskella tanssinopettajaksi. Haku näille linjoille tapahtuu yhteishaun kautta. Paperikarsintaa seuraavat pääsykokeet. Kelpoisuusvaatimukset vaihtelevat kouluittain. Ammattikorkeakoulututkinto voi avata sen jälkeen ovet myös Teatterikorkeakouluun jatko-opintoihin.

Helsingin tanssiopistossa opettajana toimiva Laura Poikolainen haki Kuopion musiikki- ja tanssiakatemiaan (nyk. Savonia) opiskelemaan tanssinopettajaksi työskenneltyään ensin muutaman vuoden tanssijana. Opinnot kestivät neljä vuotta ja sisälsivät myös laajasti tanssiopintoja eri tanssilajeista. Baletin ohella opiskeltiin mm.  jazzia ja nykytanssia sekä kurssimuotoisesti myös steppiä, karakteritansseja ja historiallisia tansseja. Lisäksi oli runsaasti teoreettisia aineita sekä musiikin opiskelua. Kuopiosta valmistumisen jälkeen Poikolainen pääsi suoraan Teatterikorkeakoulun tanssipedagogiikan laitokselle suorittamaan maisteriopintoja.

”– Opiskelun ohella osallistuimme muutamiin produktioihin ja käytimme paljon aikaa oman ihmis- ja oppimiskäsityksen pohdintaan.”, Poikolainen kertoo.

Tanssijan uran tehneille on järjestetty myös räätälöidyt pedagogiset opinnot, ammatillista opettajan koulutusta Hämeenlinnan ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Sinne on mahdollista hakea, mikäli takana on taiteellinen ura ja mahdollisesti jo pedagogista kokemusta.

Pedagogin työssä yhdistyvät oma tanssijuus, taiteellinen osaaminen, koreografin työ sekä laaja repertuaarin tuntemus ja hallinta. Pedagogilla on hyvä olla kokemusta ammattitanssijana työskentelemisestä, mutta se ei ole välttämätöntä.

Tanssipedagogien työllistymistilanne on melko hyvä erityisesti niille, joilla on klassisen tanssin peruskoulutus.

”– Opettajan työ vaatii ehkä eniten suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta myös rohkeutta uudistua. Opettamisessa on paljon hyviä puolia. Joka päivä tapahtuu jotain uutta.”, Poikolainen sanoo.

Työnhakuprosessi

Suomessa toimii kaksi ammattiteattereihin integroitua vakituista tanssiryhmää: Suomen Kansallisbaletti sekä Helsingin Kaupunginteatterin Helsinki Dance Company. Kansallisbaletissa on n. 70 – 80 tanssijaa, Helsinki Dance Companylla on n. 9 vakituista tanssijaa.

Suomen Kansallisbaletti järjestää yleensä vuosittain kansallisen koetanssin, joka pidetään alkuvuodesta tammi-maaliskuussa Suomen Kansallisoopperassa ja -baletissa. Suomen Kansallisbaletti työllistää vuosittain keskimäärin uutta 1-3 suomalaista tanssijaa. Kansallisbaletin yhteydessä toimii nuorisoryhmä, jossa työskentelee 12-14 tanssijaa.

Suomalaiset nykybaletti- ja nykytanssiryhmät valtakunnallisesti tarjoavat teos- ja sesonkikohtaisia sopimuksia. Useat tanssijat erityisesti nykytanssin saralla toimivatkin freelance-pohjalta ja he ovat myös perustaneet omia tanssiryhmiä.

Eurooppalaisiin ja muihin kansainvälisiin ryhmiin hakeminen tapahtuu myös koetanssien kautta. Koetansseista ilmoitetaan yleensä ryhmien omilla sivuilla sekä erilaisissa audition-sivustoilla. Koetanssia edeltää aina paperi- ja videokarsinta.

Lisäksi järjestetään tilaisuuksia (mm. Grand Audition), joihin kokoontuu taiteellisia johtajia useista ryhmistä ympäri maailmaa tekemään rekrytointeja. Näissä on etuna, että työnhakijan ei tarvitse matkustaa niin moneen paikkaan.

Työnhaku on parasta suunnitella järjestelmällisesti. Hakemus kannattaa lähettää vähintään kymmeneen ryhmään. Koetansseihin täytyy varautua myös taloudellisesti, sillä lennot ja majoitukset jäävät hakijan itsensä maksettavaksi. Lisäksi varasuunnitelmat ja optimismi ovat tarpeen, jos ei heti työllistykään.

Roxey Ballet Companyssa, New Jerseyssä työskentelevä Pinja Sinisalo kertoo osallistuneensa valmistumisvuotensa lopulla 13:een koetanssiin ympäri Eurooppaa. Hän sanoo, että monipuolisesta osaamisesta oli hyötyä.

”– Olin tosi onnekas, kun työllistyin Saksan Bautzenissa toimivaan Sorbisches National-Ensembleen. Heidän repertoaarinsa on tosi laaja. He tekevät kansantanssin ohella uusia nykytanssiteoksia, lastenteatteria ja oopperaa.”

Työskenneltyään muutaman vuoden Saksassa, Sinisalo lähti hakemaan tanssijan töitä Amerikasta ja työllistyi New Jerseyssä toimivaan Roxey Ballet Companyyn. Ihan yksinkertaista ei Yhdysvaltoihin työluvan saaminen ollut.

”– Viisumin hakuprosessi kesti 3,5 kuukautta sen jälkeen, kun olin saanut sopimuksen.” Sinisalo kertoo.

Tanssijan työn ohella hän toimii myös ryhmän yhteydessä toimivan koulun opettajana.

Kilpailut kehittävät tanssijaa

Kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin sekä mestarikursseille osallistuminen voi olla hyvä paikka verkostoitua, saada näkyvyyttä sekä myös työllistyä. Lisäksi kilpailuun valmistautuminen ja kilpailukokemus kehittää tanssijaa usein enemmän kuin kilpailuissa menestyminen.

Suomen kansallisbaletin tanssija Emilia Števik kertoo nimenomaan kilpailujen olleen ratkaiseva tekijä hänen työllistymisensä kannalta.

”– Valmistuttuani Kansallisoopperan balettioppilaitoksesta en saanut töitä, joten lähdin kuukaudeksi New Yorkiin Joffrey Balletin kesäkurssille. Sieltä minulle tarjottiin stipendiä, joten jäin vuodeksi opiskelemaan sinne.”

Palattuaan Helsinkiin Števik liittyi Pieneen Suomalaiseen Balettiseurueeseen (nyk. Ballet Finland), päätti osallistua Helsingin kansainvälisiin balettikilpailuihin ja läpäisi karsinnat. Hän ei ottanut kisoista paineita, vaan ajatteli että työn määrä ja edistyminen oli suurin kiitos, minkä hän prosessista saavuttaa.

Števik kuitenkin eteni kisoissa ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon ja seuraavalta kierrokselta finaaliin. Finaalien jälkeen baletin silloinen johtaja Kenneth Greve tarjosi Števikille sopimusta.

”Se oli minulle isoin palkinto, jonka olisin voinut kisoista saada.”, Števik sanoo.

Miten pärjätä työelämässä

Monipuolinen osaaminen, hyvät työskentelytaidot ja ripaus nöyryyttä auttavat pärjäämään uran alkuvaiheessa, kun roolit ovat usein vielä pieniä ja mahdollisuudet näyttää osaamistaan niukat. Nuoren tanssijan on syytä olla hereillä studiossa harjoitustilanteissa, sillä yllättäviä tilaisuuksia oman osaamisen näyttämiseen ja luottamuksen rakentamiseen balettimestarien suuntaan saattaa tulla jopa pienten sattumien kautta.

”Kannattaa olla silmät auki studiossa ja opetella enemmän kuin se oma rooli. Koskaan et tiedä jos joku sairastuu ja joudutkin hyppäämään toisen tilalle ilman kunnon harjoitusta. Silloin sinulla on mahdollisuus näyttää osaamisesi ja ansaita luottamusta balettimestarien ja kollegojen silmissä. Jos onnistut, sitä todella arvostetaan.” Hollannin kansallisbaletin tanssija Kira Hilli opastaa.

Lisää tärkeitä vinkkejä työelämään antaa Liisa Hämäläinen:

”Tärkeää on olla itsevarma, mutta myös pitää huolta itsestään. Oma keho on tanssijan tärkein instrumentti.”

–

Tämä on tiivistelmä Tanssin urapolut ja jatkokoulutusmahdollisuudet Suomessa ja ulkomailla -tilaisuuden  sisällöstä.

Pro Dance on jakanut stipendejä olemassaolonsa aikana jo n. 270 000 €:n edestä ja se jakaa tänäkin vuonna stipendejä niin tanssin opiskelijoille kuin tanssin ammattilaisillekin.

Lisäksi se jakaa edellisvuosien tapaan yksityishenkilöiden lahjoittamia nimikkostipendejä, jotka ovat lahjoittaneet primaballerina Lucia Nifontovan jälkipolvea edustava Juha Saurama, tanssitaiteilija ja pedagogi Marianna Rumjantseva sekä kuvataiteilija Olli Vasa. Tanssitarviliike Footlight lahjoittaa myös oman stipendinsä.

Stipendit jaetaan vuonna 2020 seuraaville henkilöille ja yhteisöille:

Lucia Nifontova -erikoisstipendit:

• Marketta Viitala (elämäntyö), koreografi, pedadogi ja opetusneuvos
• Aleksei Frich, tanssin opiskelija, Helsingin tanssiopisto

Marianna Rumjantseva -erikoisstipendit:

•  Lotta Arjanne, tanssin opiskelija, Helsingin tanssiopisto
•  Joanna Salmikannas, tanssin opiskelija, Helsingin tanssiopisto

Olli Vasa -erikoisstipendit:

• Kasperi Kolehmainen, tanssin opiskelija, Suomen Kansallisbaletin oppilaitos
• Miika Rissanen, tanssin opiskelija, Suomen Kansallisbaletin oppilaitos

Tanssitarvikeliike Footlightin lahjoittama palkinto:

• Helsingin tanssiopiston ylin erikoiskoulutusluokka

Pro Dance -elämäntyöpalkinto:

• Karl Hedman, tanssitaiteilija, pedagogi

 Pro Dance -stipendit:

• Tuuli Ezer, tanssin opiskelija, Suomen Kansallisbaletin oppilaitos
• Saida Solla, tanssin opiskelija, Suomen Kansallisbaletin oppilaitos
• Viivi Ketolainen, tanssin opiskelija, Suomen Kansallisbaletin oppilaitos
• Pinja Rissanen, tanssin opiskelija, Vaganova-akatemia
• Viola Länsivuori, nuorisotanssija, Suomen Kansallisbaletti
• Leonora Nummi, nuorisotanssija, Suomen Kansallisbaletti
• Hannele Suomalainen, balettipedagogi, rehtori
• Jonna Aaltonen, tanssitaiteilija, freelancer
• Kaari Martin, tanssitaiteilija, koreografi
• Hanna Brotherus, tanssitaiteilija, koreografi, ohjaaja

Lucia Nifontova -stipendit

 Lucia Nifontova oli Suomen ensimmäinen Prima ballerina assoluta. Hän toimi Suomen Kansallisbaletin tanssijattarena vuodesta 1927 vuoteen 1940. Hän tanssi myös Monte Carlon baletin solistina. Lucia Nifontovan stipendit menevät Marketta Viitalalle ja Aleksei Frichille.

Marketta Viitala on koreografi, pedadogi ja opetusneuvos, joka aloitti pedagogin uransa 1950-luvulla lasten ja nuorten tanssin edistämiseksi. Hän erikoistui 1960-luvulla esittävään liikuntaan ja erityisesti lasten ja nuorten tanssiin. Pedagogin ja koreografin uransa lisäksi hän on toiminut valtakunnallisissa luottamustehtävissä tanssin ja lastenkulttuurin parissa. Hän on ollut myös useiden tanssitapahtumien, kuten Oulun Arktisten askeleiden ja Pyhäjärven Täydenkuun tanssien festivaalien alkuunpanija ja julkaissut alaan liittyvää kirjallisuutta. Marketta Viitala on palkittu mm. Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 1998.

Aleksei Frich on tanssinut 5-vuotiaasta asti ja balettiopinnot hän aloitti 11-vuotiaana. Aleksei on opiskellut maineikkaassa Vaganovan balettiakatemiassa Pietarissa. Aleksei on kertonut haluavansa tanssista itselleen työn ja toivoo löytävänsä itselleen työpaikan jostain ryhmästä lähitulevaisuudessa. Aleksei osallistui mm. Valtakunnalliseen balettikilpailuun helmikuun alkussa, jossa hän sai kunniamaininnan.

Marianna Rumjantseva -stipendit

Marianna Rumjantseva teki tanssijanuransa solistina ja ensitanssijattarena Suomen Kansallisbaletissa. Hän nousi kansainväliseksi ballerinaksi vieraillessaan mm. Venäjällä, Virossa ja Saksassa, jossa hän teki lukuisia päätehtäviä. Tanssijattaren uransa jälkeen Rumjantseva kiinnostui opettamisesta ja hän opetti ammattilaisia mm. Tukholman kuninkaallisessa baletissa. Suomeen palattuaan hän on opettanut mm. Kansallisbaletin oppilaitoksessa ja nykyään hän toimii Helsingin tanssiopiston ylimmän erikoiskoulutusluokan opettajana. Marianna Rumjantsevan stipendit menevät Lotta Arjanteelle ja Joanna Salmikannakselle.

Lotta Arjanne aloitti tanssinharrastamisen jo 4-vuotiaana ja baletin 7-vuotiaana, jolloin hän siirtyi Helsingin tanssiopiston erikoiskoulutusluokalle. Lotta kertoo, että tanssi on kasvattanut häntä myös henkisesti. Hän on oppinut pitkäjänteisyyttä ja työskentelytaitoja, mutta tärkeintä hänelle tanssissa on siitä hänen saamansa ilo. Lotta sanoo, että haluaa tulevaisuudessa olla tanssin maailmassa mukana tavalla tai toisella ja toivoo tulevan ammattinsa olevan jossain tekemisissä tanssin ja kulttuurin kanssa, oli se sitten lavalla tai kulissien takana.

Joanna Salmikannas aloitti tanssimisen 3-vuotiaana Helsingin tanssiopistossa ja jatkoi myöhemmin opintojaan saman koulun erikoiskoulutusluokalla. Tanssi on hänelle keino luoda taidetta omalla kehollaan, joka on myös opettanut hänelle monia tärkeitä elämäntaitoja kuten itsenäisyyttä ja kurinalaisuutta sekä sosiaalisia taitoja.  Joanna toivoo kehittyvänsä yhä paremmaksi tanssijaksi. Hän toivoo, että tanssi tulee aina olemaan jollain tavalla osa hänen elämäänsä.

Olli Vasa -stipendit

Keramiikkataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Olli Vasa on ollut Pro Dancen jäsen sen alkuajoista saakka. Hän on toiminut myös useaan otteeseen Pro Dancen hallituksen jäsenenä. Vasa on kuvaamataidon opettaja, arkkitehti ja Arabian vieraileva taiteilija. Hän on työskennellyt Heljä Liukko-Sundströmin kanssa ja on edelleen alalla aktiivinen. Vasa halusi muistaa tanssin nuoria lahjakkuuksia nyt jo kolmatta kertaa jakamalla kaksi stipendiä ja ne vastaanottavat Miika Rissanen ja Kasperi Kolehmainen

Miika Rissanen aloitti baletin tanssimisen Miloff-tanssiopistossa Seinäjoella 11-vuotiaana. Hänet valittiin baletin valtakunnalliseen erikoiskoulutukseen ja myöhemmin hän siirtyi Suomen Kansallisoopperan ja -baletin oppilaitokselle. (myöh. Balettioppilaitos). Miikan tavoitteena on tulla ammattitanssijaksi.

Kasperi Kolehmainen on imatralaislahjakkuus, joka harrasti nuorena telinevoimistelua ja aloitti tanssiharrastuksen 11-vuotiaana. Viime syksynä hän muutti Helsinkiin ja siirtyi Balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen oltuaan ensin pari vuotta valtakunnallisessa erikoiskoulutuksessa. Kasperille tanssi on tapa käsitellä ja näyttää tunteita sekä ilmaista itseään. Tanssi on myös opettanut häntä asettamaan itselleen tavoitteita ja työskentelemään niitä kohti. Kasperi tahtoisi tehdä tulevaisuudessa töitä koreografina ja tanssijana. Hän haluaisi tutustua laajasti tanssin tekijöihin ja toisaalta jakaa liikekieltään muille niin Suomessa kuin ulkomailla.

Footlight-stipendi

Tanssitarvikeliike Footlight halusi lahjoittaa stipendinsä opiskelijaryhmälle. Stipendin saa Helsingin tanssiopiston ylin erikoiskoulutusluokka.

Helsingin tanssiopiston ylin erikoiskoulutusluokka on ryhmä nuoria ja lahjakkaita tanssinopiskelijoita. Helsingin tanssiopisto on järjestänyt laajaa erikoiskoulutusta jo vuosikymmenten ajan ja koulu on tuottanut maahamme monia tanssin ammattilaisia. Nyt palkittava erikoiskoulutusluokka on osoittanut lahjakkuutta niin ryhmänä kuin yksilötasolla ja saavuttanut menestystä mm. helmikuun alussa käydyssä Valtakunnallisessa balettikilpailuissa.

Pro Dance -stipendit

Pro Dance jakaa jälleen stipendejä tanssin opiskelijoille ja ammattilaisille, koreografeille, pedagogille sekä yhden elämäntyöpalkinnon. Pro Dance  -nuorisostipendit saavat Tuuli Ezer, Saida Solla, Viivi Ketolainen, Pinja Rissanen, Viola Länsivuori ja Leonora Nummi. Koreografipalkinnot menevät Hanna Brotherukselle ja Kaari Martinille sekä pedagogipalkinto Hannele Suomalaiselle. Tanssijana palkitaan Jonna Aaltonen sekä elämäntyöstään tanssijana ja pedagogina Karl Hedman.

Karl Hedman on pitkäaikaisen ja kansainvälisen uran tehnyt tanssitaiteilija. Hän opiskeli tanssijaksi Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa 1958-1968 opettajinaan mm. Sonja Tammela, Kari Karnakoski ja Maj-Lis Rajala. Lisäksi hän on täydentänyt opintojaan mm. Genevessä, Pariisissa, New Yorkissa ja Kööpenhaminassa. Hedman teki yli 20-vuotisen uransa Suomen Kansallisbaletissa ja on vieraillut mm. USAssa, Ranskassa, Hollannissa, Tanskassa, Saksassa ja Neuvostoliitossa. Hän tanssi lisäksi Savonlinnan oopperajuhlien solistina 11 vuotta. Hedman on toiminut solistina Göteborgissa ja Tukholman Cullberg Balletissa. Hän on toiminut myös ohjaajana ja koreografina ja on tehnyt pitkän uran opettajana. Opettajan työt jatkuvat edelleen. Hedman on opettanut baletin lisäksi flamencoa, mustalaistanssia ja muita karakteritansseja. Hänet on palkittu Philip Morris -säätiön Tanssin kukka -palkinnolla ja Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ansioristi myönnettiin hänelle vuonna 2017.

Kaari Martin on tanssitaiteilija ja kansainvälisestikin merkittävän flamencoryhmän taiteellinen johtaja. Martin aloitti flamencon vasta 16-vuotiaana. Sitä ennen hänestä piti tulla pianisti ja hän oli mukana mm. punk-teatterissa. Flamenco vei kuitenkin mukanaan ja hänen perustamansa ryhmä, nyt nimeltään Compania Kaari ja Roni Martin on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä tanssiryhmiä, joka on saanut tunnustusta myös ulkomailla. Se on esiintynyt yhteensä ainakin 15 maassa ja ryhmään kuuluu tanssijoita ja muusikoita ympäri maailmaa. Kaari Martinille tanssi ja musiikki ovat yhtä ja hän on opiskellut myös flamencolaulua.

Hanna Brotherus on tanssitaiteilija, koreografi, ohjaaja. Brotherus aloitti tanssiopintonsa viisivuotiaana ja jatkoi niitä myöhemmin Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa ja Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella sekä edelleen Amsterdamissa. Brotherus tunnetaan työstään erilaisten ihmisryhmien parissa. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä mm. vanhusten, vammaisten, turvapaikanhakijoiden ja kuntoutuvien narkomaanien kanssa ja laajentanut työtään perinteisistä teatteriproduktioista myös tanssielokuvan puolelle. Hänet on palkittu mm. Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Mainetekopalkinnolla vuonna 2014.

Jonna Aaltonen on tanssitaiteilija,  joka on työskennellyt todella pitkään ja monipuolisesti suomalaisen tanssin parissa myös valtakunnallisesti. Aaltonen on saanut koulutuksensa Turussa ja tanssinut kymmenissä produktioissa tanssiuransa aikana ympäri maata ja maailmaa. Tanssi on hänelle intohimo ja niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäjä sekä osa identiteettiä ja elämäntapa. Hän on vienyt tanssia ulos teatterin seinien sisältä ihmisten luo ja hän esiintyy jatkuvasti tanssiteatteriproduktioiden lisäksi vanhainkodeissa ja päiväkodeissa eli siellä, missä tanssi tuo katsojille iloa ihan jokapäiväiseen arkeen. Aaltonen haluaa olla jatkossakin aktiivinen tanssin kentällä ja jatkaa yhteistyötä omaa tietään kulkevien kiinnostavien koreografien kanssa.

Hannele Suomalainen aloitti tanssiopinnot 5-vuotiaana ja siirtyi Suomen Kansallisoopperan balettikouluun 14-vuotiaana. Valmistumisensa jälkeen hän tanssi muutamia vuosia Suomen Kansallisbaletissa, mutta vammautumisen vuoksi jatkoi opiskelujaan tanssipedagogiksi ja on sen jälkeen tehnyt pedagogin työtä äitinsä perustamassa balettikoulussa Tampereella, jonka johtajana hän myös nykyään toimii. Hannele Suomalaiselle tärkeää on tyylipuhtaan klassisen baletin tradition siirtyminen sukupolvelta toiselle, sekä uusien liikeideoiden hyödyntäminen nykybalettikoreografioissa. Tanssi on hänelle onnellinen elämäntapa ja opettajuuden hyvä puoli on Suomalaisen mukaan siinä, että saa työskennellä lasten ja nuorten parissa ”kauneuden luomisprosessissa”.

Viola Länsivuori on syntynyt balettiperheeseen ja hän kertoo, että on vaikeaa kuvitella elämää ilman tanssia. Hän opiskeli tanssijaksi Balettioppilaitoksessa ja on valmistumisensa jälkeen työskennellyt Suomen Kansallisbaletin nuorisoryhmässä. Viola on päässyt jo tekemään paljon erilaisia tehtäviä ja hänelle mieleenpainuvimpia niistä ovat olleet George Balanchinen Serenade sekä John Neumaierin Sylvia. Tulevaisuudessa hän toivoo pystyvänsä vakiinnuttamaan paikkansa ryhmässä ja samalla kehittämään itseään tanssijana.

Leonora Nummi on aloittanut baletin harrastamisen Helsingin tanssiopistossa ja jatkanut opintojaan Balettioppilaitoksella, josta hän valmistui vajaa kaksi vuotta sitten. Valmistumisensa jälkeen hän on tanssinut Suomen Kansallisbaletin nuorisoryhmässä ja saanut tehdä paljon erilaisia tehtäviä esim. Balanchinen Serenadessa sekä Natalia Makarovan Bajadeeri-baletissa. Leonora kokee, että tanssiessaan hän on osa ryhmää, jossa on läsnä ystävyys ja ammatillinen yhteistyö.

Viivi Ketolainen on aloittanut tanssiopinnot Helsingin tanssiopistossa ja siirtynyt pari vuotta sitten Balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen. Viivi on tanssinut menestyksekkäästi mm. Wilfried Jacobsin koreografioiman Pähkinänsärkijän Makeishaltijattaren roolin sekä osallistunut useisiin balettikilpailuihin. Tanssista on muodostunut Viiville elämäntapa ja hänen mielestään sen viehätys on myös siinä, ettei tanssija ole oikeastaan koskaan valmis. Viivi aikoo valmistuttuaan hakeutua tanssijaksi Suomeen tai ulkomaille. Hän haluaisi tehdä töitä pääosin klassisen baletin parissa.

Saida Solla aloitti tanssiopinnot Helsingin tanssiopistossa ja siirtyi myös pari vuotta sitten Balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen. Saida menestyi tämän vuotisessa Valtakunnallisessa balettikilpailussa ja sijoittui ikäsarjassaan jaetulle ykkössijalle. Tanssi on hänelle intohimo ja tapa ilmaista itseään. Saida sanoo, että kaikista hienointa on, jos pystyy tanssillaan vaikuttamaan katsojan tunteisiin. Hän toivoo tulevaisuudessa työllistyvänsä tanssijana ja haaveilee monipuolisesta urasta

Tuuli Ezer on aloittanut opintonsa Espoon tanssiopistossa ja opiskelee nykyään Balettioppilaitoksen ammatillisessa koulutuksessa. Tuuli menestyi Valtakunnallisissa balettikilpailuissa mm. omalla koreografiallaan. Hän pitää tanssissa siitä, että pääsee ilmaisemaan itseään ja heittäytymään. Tanssi asettaa hänelle tavoitteita ja päämääriä elämään. Loukkaantumisten kautta hän on havainnut, että elämä ilman tanssia olisi tylsää ja hän toivoo, että voisi tehdä tulevaisuudessa työkseen taidetta. Tuuli rakastaa eniten balettia, mutta näkee itsensä tulevaisuudessa monipuolisena tanssijana, johon baletti antaa erinomaisen pohjan.

Pinja Rissanen aloitti tanssin 3-vuotiaana Miloff Tanssiopistossa Seinäjoella. 12-vuotiaana hän aloitti opinnot Vaganovan Balettiakatemiassa. Tanssi on tällä hetkellä hänen koko elämänsä ja hänen tavoitteensa tanssissa ovat korkealla. Pinja odottaa innolla, mitä tanssi tuo tullessaan. Pinja menestyi helmikuussa käydyssä Valtakunnallisessa balettikilpailussa ja hän aikoo osallistua myös kesällä järjestettävään Helsingin kansainväliseen balettikilpailuun.

–

Stipendiensaajat julkistetaan tänä vuonna poikkeuksellisesti ainoastaan sähköisesti, sillä vuosittain Aleksanterin teatterissa järjestettävä Pro Dance -gaala on peruttu vuodelta 2020 yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Pro Dance halusi toimia tässä asiassa vastuullisesti ja suojella sekä esiintyjien että yleisön terveyttä.

–

Kiitos kaikille taiteilijoille, tanssin opiskelijoille ja heidän harjoittajilleen ja opettajilleen, jotka olivat lupautuneet gaalaan vapaaehtoisiksi esiintyjiksi ja valmistelleet ohjelmistoa sitä varten.  Kiitämme myös kaikkia muita vapaaehtoisia, jotka ovat antaneet panoksensa gaalan järjestelyihin sekä muihin Pro Dancen tapahtumiin kuluneen vuoden aikana. Kiitoksia stipendien lahjoittajille sekä muille yhteistyökumppaneillemme ja tukijoillemme.

Nautitaan taiteesta, tanssista ja musiikista siten, kun se on näinä aikoina mahdollista.

15.3.2020

Pro Dancen hallituksen puolesta

Maija Nikkonen-Hilli, puheenjohtaja