Puheenjohtajalta: Pelkkä taituruus ei tee balettitanssijaa

Vastine Veli-Markus Tapion kolumniin (HS 18.8.2020):

Veli-Markus Tapio (HS 18.8.2020) kirjoitti kolumnissaan, että taitavan balettitanssijan tunnistaa jo kaukaa. Näin ei ole. Tapio kirjoittaa myös, että tanssitaide edellyttää taituruutta. Se taas on totta, mutta pelkkä taituruus ei yksin riitä tekemään tanssijasta taiteilijaa.

Yleensä ammattitanssijan polku alkaa harrastuksena jo alle kouluikäisenä. Kouluiän kynnyksellä lahjakkaimmat voivat hakeutua laajempaan ja intensiivisempään koulutukseen, jossa opiskelijoita valmennetaan mahdollisiin tuleviin ammatillisiin opintoihin. Eri tanssimuotojen, -tyylien ja repertoaarin lisäksi harjoitetaan ja kehitetään laaja-alaisesti liikkuvuutta, voimaa, koordinaatiota, ilmaisua, esiintymistaitoja sekä liikemuistia.

Tanssijan ammatillisiin tai laajiin opintoihin valitaan opiskelijat, jotka täyttävät monimuotoisen kriteeristön. Heiltä edellytetään paljon erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, kuten nivelten luontaista liikkuvuutta sekä hyvää koordinaatiota ja musikaalisuutta. Monet ammattilaisuuteen vaadittavista tärkeimmistä ominaisuuksista ovat kuitenkin henkisiä: sinnikkyys, äärimmäinen keskittymiskyky ja hyvä paineensietokyky, joka on tarpeen erityisesti esiintymistilanteissa, kun suoritus monesti kulminoituu muutamien minuuttien raskaisiin, lähes akrobaattisiin suorituksiin, joiden tulee näyttää vaivattomilta, virheettömiltä ja musikaalisilta monituhatpäisen yleisön edessä.

Matka ammattilaisuuteen on pitkä ja raskas. Ammattitanssijaksi valmistunut on opiskellut erilaisten tanssiaineiden ja ilmaisun lisäksi teoreettisia aineita, treenannut vuosia monipuolisesti vähintään 6 päivää viikossa ja täydentänyt opintojaan intensiivikurssein Suomessa ja ulkomailla. Nuori tanssija on yleensä käynyt tanssiopintojensa ohella lukiota ja kirjoittanut ylioppilaaksi. Se jos joku opettaa ajanhallintaa.

Ammattitanssijakoulutuksen läpikäyneet ovat oppineet vuosien varrella työskentely- ja esiintymistaitoja, kurinalaisuutta sekä alan kansainvälisyyden vuoksi kartuttaneet usein myös kielitaitoaan. Heille on yleensä kehittynyt kovan ja säännöllisen treenin myötä ammattiurheilijan voima ja kestävyys.

Ammattitanssijaksi valmistuminen ei kuitenkaan takaa alan työpaikkaa. Ammattilaisryhmät Suomessa ja ulkomailla palkkaavat vuosittain kukin yleensä n. 1–10 uutta tanssijaa, joista noin puolet ovat miehiä ja puolet naisia. Avoimista vakansseista kilpailevat usein sadat, parhaimmissa ryhmissä jopa tuhannet nuoret tanssijat, joista monet ovat valmistuneet huippukouluista ympäri maailmaa. Valituilta edellytetään aina erittäin vahvaa tekniikkaa, mutta myös poikkeuksellista musikaalisuutta, ilmaisua, lavasäteilyä ja karismaa, jolla he erottuvat massasta. Nämä ominaisuudet kun tekevät loppujen lopuksi tanssijasta todellisen taiteilijan.

Vuosittain Suomessa tanssijan tutkinnon tai laajan koulutuksen suorittaneista keskimäärin 2–6 päätyy ammattitanssijaksi Suomeen tai ulkomaille. Loput valmistuneista jatkavat opintojaan esimerkiksi alan korkeakouluissa tai päätyvät työskentelemään joko kulttuurin pariin tai muille aloille.

Useimmista tanssia opiskelleista ja harrastaneista tulee kuitenkin asiantuntevaa, kriittistä ja tanssin kenttää tuntevaa yleisöä. Myös heitä tanssitaide tarvitsee – ehkä enemmän kuin koskaan.

 

Maija Nikkonen-Hilli

Puheenjohtaja, Pro Dance -yhdistys

Ammattitanssijan tytär ja ammattitanssijan äiti

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *